Rajapinta, Lume Gallery

Lume gallery, Aalto Arts, Arabia campus

Hämeentie 135, Helsinki

19.12-9.1.2015

Raja on konkreettinen käsite: raja itsen ja toisten, maailman ja minun, oman ja vieraan välillä. Suomen kielessä raja tarkoittaa sitä, mihin jokin konkreettinen tai kuviteltu asia loppuu, ja mistä toinen alkaa. Raja on pyhä, jotain koskematonta, raja on jotakin mitä tulee vartioida huolella. Raja määrittää itsemääräämisoikeuden, suvereniteetin, identiteetin. Kaikki mikä uhkaa rajoja, voidaan kokea kauhistuttavana.

Teokseni syntyvät rajalle, siihen tilaan, joka avautuu kun olemassaoloni täydentää tyhjyyden. Intuitiivinen tapahtuma, jossa kiteytyy olemassaolon merkitys ja rajapinta. Rajapinta, jonka tavoitteena on asettaa ymmärrykseen jotain mitä ei vielä ollut, heijastaa tietoisuuden alueelle jotain tiedostamattomasta.

Mitä maalauksen takana on, mitkä ovat teoksen rajat. Onko teos tässä ja nyt, olemassa subjektiivisesti, objektiivisesti vai toteutuuko taide teoksen ja katsojan välisessä kokemuksessa? Mitä tapahtuu kun maalaus siirretään pois seinältä? Onko se enää maalaus? Muuttuuko se veistokseksi vai installaatioksi? Liikkuuko se? Saako siihen koskea? Kuka katsoo ja ketä? Onko teos tilaan työntyvä kappale vai tilasta pakeneva aukko, ikkuna toiseen todellisuuteen?

Näyttely on osa taiteenmaisterin opinnäytettäni Aalto yliopiston taiteiden- ja suunnittelunkorkeakoulun taideteolliseen koulutusohjelmaan. Työskentelyssäni olen pyrkinyt tutkimaan maalaus- ja veistotaiteen rajapintaa, mikä määrittää maalauksen ja mikä veistoksen olemassaolon. Kysymystä työstäessäni taide teokseksi kääntyy kysymys ympäri, mikä tekee kasasta materiaalia ja maalia ylipäätään taidetta? Uskonkin, että intuitiivinen lataus jolla materiaalit ja maalit taiteilijana järjestän sopusointuun, toimii teoksen lataavana voimana. Tämä lataus avautuu katsojalle henkisenä ja fyysisenä kokemuksena objektin ja subjektin kohtaamisessa. Vaikka teokseni rakentuvat vahvasti materiaalilähtöisiksi on niiden olemassaolon merkitys välittää viestiä maailman kokemisesta tässä ajassa. Muuttuvassa maailmassa materiaalit ja työskentelytavat muuttuvat ja mukautuvat traditioon pohjautuvan tekemisen kanssa. Koen työskentelyssäni viehätystä erityisesti uudismateriaaleja kohtaan. Erilaiset komposiitit, jotka on puristettu prosessin ylijäämästä tai kierrätetty ovat jo itsessään nykymaailman materiaalista kuvausta. Eräänlaisina jätemateriaaleina niissä on avantgardistista luonnetta. Maalauksien pohjina käyttämäni läpivärjätty MDF soveltuu työskentelytapaani. Tämä materiaali on mahdollistanut työskentelylleni luontaisen poistamiseen ja lisäämiseen perustuvan veistoksellisen tekotavan, joka toimii sekä maalauksellisesti, että veistoksellisesti. Tällä tavalla työstetyt teokset asettavat pohtimaan teoksen luonnetta, onko teos maalaus vai veistos?